Etsi hyvä mieli

Hojo! Taija se täällä koomassa kirjoittelee jotakin skeidaa. Kerron vaikka tästä aamusta. Elikkä siis, heräsin puolittain kun junnukka pirteänä lähti kouluun ja itsellänihän oli vielä noin vartti aikaa sen jälkeen tuhista. Enköhän ehtiny nähä taas painajaista, jossa juoksin semmosia murhamiehiä karkuun että huh huh. Joskus vois mennä niinkin päin, että ite kattelisin unissa ko muut kärsii. Olis vähän jotakin vaihtelua.

oikein hienon kuvan joskus pentuna muokkasin mutta haittaakse

Noh, sitten kun olis pitäny nostaa perse sängystä (no, nostinkin), niin meinas varmaan taas joku valaistuminen tulla ko silmissä sumeni ja pyörrytti niin maan perkuleesti. No, takasin sänkyyn ja unta palloon! Tunnin jälkeen kaveri soittaa että nyt siili herää ja tulee kouluun tai sen äikän kurssi hylätään. Liikaa poissaoloja. Voi mato. Koomassa vaatteet päälle ja hirmunen kipitys koululle..

Siinä sitten kipitellessäni näin edessäni pikkupojan, joka seilaili kävelykatua puolelta toiselle, oikein hitaasti. Välillä se pyörähteli. Sillä ei ollu mihinkään kiire. Siinä vaiheessa tuli semmonen haistakaa-nyt-jo-kaikki-mato-kun-pittee-olla-jo-tässä-iässä. Olis niin helppoa olla vielä semmonen pikkunen. Ei tarttis edes kouluun juosta myöhässä.

joskus ko vielä äiteellä asustelin

Joo niin tosiaan ei mulla sit tästä päivästä vielä oikeen muuta, nyt koomailen kämpällä parisen tuntia, kun on vapaata. Ja ei, en uskalla käydä nukkumaan.

Mutta vielä tosta pikkusesta olemisesta teille piristeeksi pari erittäin taidokkaasti tehtyä piirustusta, jotka oon joskus ala-asteella väsänny (ehkä ykkösellä tai kakkosella, kun siellä Onni nalle sun muut vielä seikkailee):

Taija paljastaa: Ala-asteen ekoilla luokilla äitee ties hyvin millon oon lähellä kotia tulossa koulusta, kun kuului aina hirmunen hoilotus. Lauloin kotimatkat, että ne ois menny nopeemmin. Eikä ainekaa pelottanu kävellä yksin.:-)