12 opetuslasta

Olipa kerran kaksitoista opetuslasta. Eikun siis taijan kaksitoista elämän tärkeintä asiaa, jotka eivät tosin tule missään tärkeysjärjestyksessä. Ju nou? (Kuvat ihan koneen kansioiden kätköistä löydetty, ei siis netistä kopioituja)

1. PERHE
Perheeseeni lasken äiteen, pikkusiskon sekä kaksi karvaisen ihanaa isoveljeäni. Äiti on paras koska hyvät pöperöt. Ette arvaakaan miten onnellinen olin tossa yks viikonloppu, kun se ihan mua varten teki perunamuussia ja nakkikastiketta, kun menin sen luo kyläilemään. Ai että se oli namia. Pikkusiskosta taas sen verran, että se on teini-iässä, muttei luojan kiitos ole mistään pahimmasta päästä. Mukavatahan sen kanssa on vammattaa, vaikka välillä vielä yhteen otetaankin. Ja yhessä välillä otetaankin, niin häh. Joo. Veljiin. Nuorempi on ihku mursunpersaus ja vanhempi on vähän vanhempi ja viisaampi mursunpersaus. Ihania mömelöitä molemmat.

söpöilyä med pikkusisko

2. MURSULAUMANI
Kyllä, minullakin on muita kavereita, kuin pelkkiä mielikuvitussellaisia (ohaa! miten oiva uusi sana). Tärkeimpinä heistä pidän mursulaumaani, joihin itseni mukaanluettuna kuuluu noin seitsemän kääpiötä. Miksi noin seitsemän? Koska niin isosta porukasta on vähän vaikea sanoa, kuinka moni siihen tuntee mitenkin hyvin kuuluvansa. Joka tapauksessa, nämä kuusi kääpiömursuani ovat erittäin tärkeitä minulle ja tietävät sen itsekin.

osa mursulaumasta joskus vuonna nakki

3. OMA JUNNUKKA
Eihän tosta oikein ole muuks ku leffaseuraks. No mutta voe, huijasinpuijasin. En oikeen tykkää söpöillä tällain.. noh, miten sen nyt sanois. Tällä tavalla vaan, joten sanon sen verran, että vietän sen kanssa eniten aikaa ja silti se jaksaa kattella mua. Tai aineki kuunnella mun juttuja, jos on vaikka sähkökatkos eikä sen tarvi naamaa katella. Niin se on joo aika hyvin. Ja onhan toi aikas tärkiä jäpikkä. Ja kiva unikaveri.

pehmolelut on kivoja unikavereita, mut ihmiset vielä kivempia

4. KISUMISU
Olen erittäin ylivilkkaan kissan, Delin, omistaja. Kisulihan on siis rapian neljän kuukauden ikäinen tyttönen, joka rakastaa villasukkia, ponnareiden hävittämistä, läppärin päällä makaamista, pusun antamista sekä jaloissa roikkumista (ihan kirjaimellisesti siis, myös selässä roikkuminen on siitä kivaa). Deli osaa olla joskus mustasukkainen, jolloin se tunkee päänsä jokapaikkaan ja kutittelee viiksillään. Vaikka se osaakin olla joskus aika ärsyttävä, niin silti se on ihan paras. Koska sillä on partakin.

harmi ettei sen musta parta näy tästä kuvasta :-(

5. RUOKA
Voi mato, tuli nälkä pelkästä sanasta :-( Mutta tosiaan, rakastan ruokaa. Erityisen maininnan saa mummo hänen herkkupöperöistään, joita voisin mussuttaa ihan miten paljon vain. Toki äiteellekin pientä kunnioitusta hänen herkkunakkikastikkeestaan ja perunamuussistaan, jota lappaan aina lusikalla keittolautaselta. Ai että. Ja tietenkin sitten pronssisijan kokkina leikkimisestä saan minä itse. Teen siis maailman parhaat herkkunuudelit heti China Royalin nuudeleitten jälkeen (mutta se onkin ravintola, eikä edes suomessa. ja niillä on ihan nuudelikuninkaan näköinen kokkikin töissä, joten sitä ei lasketa). Kuitenkin. Vähään aikaan en ole itse päässyt kokkailemaan nuudeleitani, sillä junnukkani tekee ne puolestani. Miksikö? Koska sen mielestä se tekee herkkunuudelit. Minun nuudelini kun ovat kuulema muussia. Ja pöh. Mutta siis kyllä, nuudeli on tosisupermegahyvää ja sopii loistavasti opiskelijabudjettiini!

soppakin on joskus maistunut

6. VAMMATUS
Sitä harrastan päivittäin, yksin tai yhdessä toverien kanssa. Olen erittäin ammattitaitoinen vammatuksessa, moni ei välttämättä kykenisi samanlaisiin suorituksiin. Tykkään tehdä sitä häpeilemättä ja vaikka välillä vähän hävettäisikin niin ei se haittaa. Onpahan ainakin itsellä hauskaa.

why so serious?

7. MUSIIKKI
Turha tätä varmaan sen enempää sepostella, eiköhän oma vastaukseni ole melkolailla muidenkin immeisten kanssa. Eli lyhyesti sanottuna fiiliksen mukaan mennään, milloin yksi biisi helpottaa oloa kun toinen biisi saa hupaisan pomppufiiliksen ja hymyn korviin.

music we listen

8. VELJENLAPSET
Rakastan niitä. Vanhempi, tyttö, on hetken ehtinyt jo tepastella kolmivuotiaana ja nuorempi, kummipoikaseni, täyttääpi kohta kaksi. Näitten pikkusten kanssa on kiva touhuta ja niitten kanssa ajanvietto on aika parasta. Kyllä tommonen pikkuväki nopiasti saa päivää piristettyä ja on kiva seurata, miten nopiasti nekin kasvaa. Plussana myös sekin, että jos yhtään meinaa vauvakuumeilla, niin voi aina turvautua siihen, että tosiaan on tommosia pikkusia lähisuvussa. Niin ei tarvitse vielä niiden omien kanssa mittee kiirettä pittee.

otettu aikoja sitten mutta kuitenkin.. aws ♥

9. KESÄ
Kukapa ei kesää rakastaisi? (olen erittäin pahoillani yleistämisestä mutta ihan oikeasti.. kuka sitä ihan tosissaan vihaa?) Eipä tähänkään paljon perusteluja tarvita.. Helteet, aurinko, jäätelö, mansikat, shortsit, aurinkolasit, mummonmehu, hengailu, uiminen, loma, biletys, huvipuistot, kesäyöt.. Aijai. Harmi vaan, että Suomen kesä on niin lyhyt.

ampparijätskit oli pienenä ihan pop

10. NOLLAAMINEN
Ensinnäkin, nestetasapainon ylläpitäminen on tärkeää. Etenkin jos on partyparty. Tsaja, alkomahooli maistuu sekä kotona että baareissa (thanks baarit for att varastaa mina opiskelijapengar). Eli siis baareissa huono puoli on tosiaan tuo, että siellä juominen on niin pirun kallista, mutta kun niissä on se hyvä puoli, että pääsee heilumaan musiikin tahdissa -eli kuten jotkut kutsuvat sitä tanssimiseksi.. mielestäni kuitenkaan erittäin päihtyneen henkilöt liikkeet eivät oikein tanssimuuveilta enää näytä :D Mutta takaisin kukkaruukkuun. Nollaaminen on siis mielestäni erittäin hyvä juttu säännöllisin väliajoin.

sivistynyt taija (tällaiset kuvat harvassa)

11. ALANYA
Turkissa, Välimeren rannalla oleva kaupunki nimeltään Alanya on kuin toinen koti mulle. Ekan kerran siellä kävin noin kymmenisen vuotiaana ja siitä asti rampannu siellä joka vuos. Mutta mikäs siinä paikassa sitten niin kiehtoo, että sinne on joka loma mentävä? No, tietenkin ruoka (ai saakeli mitkä herkkupizzat ja kebabeläimet ja pastat ja kaikki siellä on), baarit (vähän erilainen meno ku kotimaan niissä baareissa, missä olen käyny), rannat, maisemat.. Pelkästään se tunne on ihan mahtava, kun niitä katuja pitkin pääsee vaan tepastelemaan. Toki kavereitten näkeminen on myös tärkeää. Mitäpäs muuta. No, menkää ite sinne mun aivoilla niin tiedätte, mikä sinne vetää. En mä sitä osaa selittää. Möh. Anyway, tässä nyt pikkusiskon kanssa laskellaan päiviä joululomaan, että päästään taas Alanyan kuninkaita leikkimään :-)

vähän satamakuvatusta

12. FASEPOOKKI
Ilman facebookia olisin kuin koulunäkki ilman reikäpuolta. Olen koukussa naamakirjaan. Mutta se on aika positiivista, koska siellä on kiva mutta toisaalta aika ärsyttävä pallopeli ja no, sen kauttahan on helppo pitää yhteyttä kaukaisempiinkin kavereihin. Ja onhan se ihan hyvä ajanvietto(stalkkaus)tapa. Eiku.

im datis and i know it

PS. Pahoittelen, jos tekstiä on vaikea ymmärtää. Ei vaan voi minkään, ettei tullut oikein viime yönä nukutuksi ja nyt sitten iski hirmuinen inspiraatio kirjoittaa jotakin tällaista. Hehe. Ja iski muuten hirmuinen nälkäkin just, joten hyvvee ruokahalua minulle. Olen hyvä.

Taija paljastaa: Herkkunuudeleitteni salaisuus on rasva, jota lisään niihin aina pikkuruisen nokareen.