http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/15-vuotiaan-elisan-paivakirja-paljasti-itsemurhan-syyn/art-1288453641466.html
Hetki sitten bongasin itse tuon uutisen ja sen jälkeen blogin Enkeli-Elisasta (enkelielisa.vuodatus.net). Ei voi sanoa muuta, että hiljaiseksi tuommoinen vetää tämmöisenkin räpätätin.
 |
| kuva facebook yhteisöstä "Enkeli-Elisa 1996-2011" |
Kenenkään, etenkään nuoren ihmisen, ei tulisi tuntea noin. On jotenkin julmaa, miten pieneenkin ihmiseen voi sattua joskus niin paljon. Liian paljon. Niin paljoin, kuin tässä Elisan tapauksessa, ettei sitä tuskan määrää jaksa enää harteillaan kantaa. Tahtoo pois, jonnekin missä ei satu enää. Ei sen niin pitäisi mennä. Miksei enää voida vetää kaveria hihasta ja puhua ääneen, jos on paha olla? Miksi ne tunteet pitää patoa sisälle, kantaa yksin? Miksi pitää tahallisesti satuttaa toista, henkisesti tai fyysisesti? Miksi kiusaamista on joskus niin vaikea huomata?
Vaikea sanoa mitään, pää hakkaa tyhjää, sattuu. Sattuu se, miten kiusaajat eivät osaa käsittää sitä, mihin heidän tekemisensä voi pahimmassa tapauksessa johtaa.
Olitko sinä jo kuullut Enkeli-Elisasta? Itse tosiaan vasta äsken tutustuin kyseiseen käsitteeseen, ja hiljaiseksi se vetää. Ei tässä oikeen muuta osaa sanoa.
Taija paljastaa: Addiktoiduin Aapelin kuva-arvoitus peliin, perhana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti