Terve taas Herra Tulevaisuus

Hyvää huomenta Herra Tulevaisuus, Taija se täällä taas. Aika aurinkoinen päivä, eiks je? Aineki aurinkoisempi kuin viimeksi, kun sinulle kirjoittelin. Pahoitteluni vielä siitä, että edellisessä tekstissäni joka oli Teille osoitettu, sanoin Teitä mulkeroksi. Mutta tottahan se on ja oma vikas oli ko et aikasemmin voinu valaista pikku-Taijaa :-) Mutta voisin turista tässä nyt jonkinasteisen tarinan tuosta Herra Tulevaisuudesta:

Olipa kerran, Haistakaakaikkivittulandiassa, pikku-Taija, joka ei ollut Herra Tulevaisuuteen ottanut vielä yhteyttä. Se kun oli niin pelottava asia, ihan uus juttu. Niinpä pikku-Taija joutui kulkemaan kohti Herra Tulevaisuutta silmät peitettyinä.

Päivät tepastelivat eteenpäin ja pikku-Taija huomasi, että koulukin oli kohta käyty ja pitäisi hakea seuraavaan kidutuskammioon, kouluun. Epätoivo ja masennus melkein iskivät tuohon pieneen tytöntylleröön, joka ei edelleenkään ollut Herra Tulevaisuuden oven taakse mennyt koputtelemaan -ei se uskaltanut sille edes soittaa. Niinpä Herra Tulevaisuus näytti pikku-Taijan silmissä myrskyiseltä tai vähintäänkin sateiselta.

Pian alkoi jo pikku-Taijalta palaa käpy. Kyllä kuului jumanperkelettä monta kertaa, kun se suuttui Herra Tulevaisuudelle. "Mikä mulkku, jumanperkele tommoselle pitäs antaa potkut ko ei se saatana voi työtään tehä ja valaista vähän tätä munki polkua. Saaskutti." Pikku-Taija halusi vain irvistää Tulevaisuudelleen.

Herra Tulevaisuus oli kyllä myös melkoisen ilkeä pikku-Taijalle -se nimittäin kusetti sitä. Hetken pienen tyttö ehti jo luulla, että nyt se Herra Tulevaisuus on hyvällä tuulella kun valaisi sitä etiäpäin -pitäisi vain sitä varten nyt matikkaa tsempata. Mutta kun ei Taijan kiinnostus siihen riitäkään -tai pikemminkin omien sanojensa mukaan tielle tulee aina pari muuttujaa kuten esimerkiksi kissa. 

..näinpä pikku-Taija joutui hylkäämään valaistumisensa, jonka oli kokenut. Kuitenkin se yritti parhaansa Herra Matematiikankin kanssa tehdä ja vielä tänäkin päivänä se jaksaa niitä kirjoja kirjoituksia varten plärätä -hölmöhän se on kun niin tekee, ei taida sen päähän mitteen jäädä. Joka tapauksessa, muutama päivä sitten, pikku-Taija törmäsi Herra Tulevaisuuteen kävelykadulla ja tästä hän on erittäin kiitollinen. Taijan tulevaisuus alkoi jo sateen takaa pilkistellä ja pikku-Taija meinaa taapertaa täysillä etiäpäin.

kohti ääretöntä ja sen yli !

Nyt pikku-Taijan polku on täysin valaistu ja Herra Tulevaisuus on viimein kertonut mitä Taijan kuuluu tehdä. Sen tulee mennä amikseen lukion jälkeen, mikä ehkä sinusta saattaa olla hölmöä, mutta Taijakin on hölmö ja niin se Herra Tulevaisuuskin taitaa vähän olla, niin yhtälöhän menee plussan puolelle. Taijasta tulee lähihoitaja ja sitä kautta se pääsisi lastentarhaan temuamaan ja sehän se vasta hymyn saakin pikku-Taijan suulle.

..nyt pikku-Taijasta myös tuntuu, että se voisi suuteloida Herra Tulevaisuutta, kun se vihdoinkin avasi ovensa hänellekin. Ei se Tulevaisuus sitten niin mulkero loppujen lopuksi ollutkaan. Loppu.

Taija paljastaa: Olin pienenä hirmusen uskovainen ja kerran ko suutuin äiteelle ni otin makuupussin ja raamatun kainaloon ja menin saunan lattialle itkemään ja lueskelemaan sitä kirjasta. Aika ankst :D